Ktk opinto-opas 2. painos

Oli varhainen aamu vuonna 1986. Aurinko oli mään valinnan. Minulle kävi nimittäin selväksi, jo ehtinyt hätistää hyönteiset liikkeelle. Ihmi- että minusta tulee isona . OPETTAJA.
set kiirehtivät, kuka minnekin. Astelin ennak- koluulottomana elokuun aamuauringossa kohti kanopettajakoulutus alkoi vihjailla asiasta, jota punatiilistä, tasakattoista rakennusta, jonka sei- opintojen alussa en ymmärtänyt. Nimittäin nässä oli suuren suuri kello. Selässäni oli kevyt meidän koko vuosikurssilla olevien tuli alkaa reppu, joka oli penaalia lukuun ottamatta muu- miettiä omaa henkilökohtaista opettajuut- ten tyhjä. Iltapäivällä selässäni oleva reppu pai- tamme. Minustako löytyisi opettajuus itsestäni noi jo hieman enemmän. Repussa oleva kirja sisältä? En ollut uskoa korviani. Olinhan tullut tuntui omituiselta. Tuon kovakantisen kirjan hakemaan oppia eri aineisiin, joita tulisin opet- kannessa oli kukko, jonka tehtävänä oli muka tamaan ala-asteikäisille lapsille. Ei muuta. Asia opettaa lapsia lukemaan. Ohjeet kirjan ensikä- tuntui hassulta. Jos minusta löytyisi opettaja sittelyyn olivat lempeät, mutta määrätietoiset: sisältäni, tarvittaisiin sen esiin kaivamiseen sir- ”Kirjoita siihen oma nimesi (minä kyllä autan kustemppuja. Ajattelen nyt, että samalla, kun jotka eivät vielä osaa) ja kopioi tämä teksti tau- kykenin arvostelemaan opettajankoulutusta, oli lulta kirjan ensimmäiselle sivulle.” Vasta myö- oma opettajuuteni alkanut itää. Nyt ymmärrän, hemmin ymmärsin, mitä olinkaan kirjoittanut. että koko opettajankoulutus olikin minun opet- Kirjassa luki epävarmoin ottein: Antti, Kyläjoen tajuuttani varten. Olen saanut huomata, että minua kasvatettiin henkilökohtaiseen opetta- Tuon ihmeellisen syksyn jälkeen minulle on ajan saatossa selvinnyt monenlaista. Olen esi- merkiksi saanut selville, että koulu ei lopu, kun jokaisella opiskelijalla erilainen. Minun orkes- lapsi oppii lukemaan ja tasakattoisessa punatiili- terini kapellimestarina toimi Matti Lindh, jonka sessä koulussamme juuri tuo tasakatto aiheutti tietomäärä ja sen jakaminen ymmärrettävällä vakavia kosteus- ja homeongelmia. Jossakin vai- tavalla on häikäisevä. Kuvataiteessa viihdyin eri- heessa minulle myös selvisi, että en ole mate- tyisesti. Tapsa ja Minna antoivat aikaa sille, mikä maattisesti kovinkaan lahjakas. Sen sijaan löysin on tärkeintä: kuunteleminen, yhdessäolo, kes- musiikin ja astelin intoa puhkuen laulutunneille. kustelu ja luovuuden salliminen. Ervastin Mar- Omituista oli myös sen selviäminen, että osaan jan ammattitaito hämmästytti ja sain moniulot- maalata ja piirtää. Opin, että herkkyys ei ole teisen kuvan musiikkikasvatuksesta. Teknisen mamistelua ja sen myötä ymmärsin, että ei ole luokan henkilökunta antoi auttavan käden, kun mitään väliä jos jännittää, erehtyy ja punaste- ruohonvihreän Nopsan poljin ei tahtonut uskoa, lee. Olen saanut myös huomata, että omassa että sen tehtävä on pysyä uskollisesti kiinni pyö- elämässäni kaikki ei toteudu suunnittelemal- rän keskiössä. Ja ne soitonopettajat! Piinkova ja lani tavalla. Minusta ei tullut maantieteilijää eikä lahjomaton ”stemma”. Liisa, Asta, Ulla-Maija ja minusta tullut rakennusinsinööriäkään. Vuonna Jartsa. Pyydän nöyrimmin anteeksi, kun kerran 2000 syksyllä minulle selvisi asia, joka ei myös- unohdin mennä pianotunnille, ja kahdesti en kään ollut suunnitelmissani. Olin joutunut teke- ollut harjoitellut soittoläksyäni. Uskon myös, että Pedon kahvilassa on suoritettu useita hyö-dyllisiä kursseja kahvikupin äärellä, puhumalla, kritisoimalla, kinaamalla, huumorilla ja kehu-malla. Vertaistuen antama kannustus on enem-män, kuin opintoviikot, joita ei ainakaan minun opiskeluaikanani vielä pelkästä kahvinjuonnista saanut. Ehkäpä kahvilakeskustelujen virkistävä voima tullaan huomaamaan myös hallinnossa, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Minun opettajieni ”vakio-orkesterissa” on käynyt myös useita erinomaisia vierailijoita. Tahdon kiittää kaikkia teitä, mainitsemiani ja mainitsematta jättämiäni opettajia sekä täällä opiskelun mahdollistavia tahoja siitä, että olen saanut omaan opettajuuteeni vahvat juuret. Ehkäpä voimme huomata, että pienen pieni vihreä hentoinen oras pilkottaa jo kesäkuun auringossa. Kiitän teitä kaikkia kanssaopiskeli-joita vertaistuesta ja kahvilaseurasta. Toivotan teille kaikille nyt ja tulevaisuudessa valmistuville opiskelijoille menestystä ja onnea tuleviin haasteisiin. Toivon, että vastuu antaa sen haastavuuden kautta voimaa ja intoa tehdä tulevaa opetus- ja kasvatustyötä. Älkää unoh-tako kahvitaukoja. Perustakaamme hajautettuja opiskelijakahviloita, joissa saa vapaasti valittaa, purnata ja kehua. Kutsukaamme toisiamme näi-hin pieniin lepohetkiin, joiden tuki on korvaa-maton.
KM Antti Kanto

Source: http://wwwedu.oulu.fi/opas0608/luku0c.pdf